Leffalle ei voi itkeä...

[Rico]

...vai voiko?

Mikä leffa/TV-sarja ja kohtaus pisti itkemään, vai pistikö mikään?

Pistäkään sitten pikkutekstillä jos selostuksenne spoilaa tapahtumia.

[Thesugarangel92]

AHAHHA 8DD melekee kaikki. :'D
Pitää joskus tulla pistää pitempää listaa, mutta esimerkiks Serranon perheessä Lucian kuolema. Ja monet muutki jaksot siinä sarjassa. : D

No Titanicissahan itken ku vesiputous. : DD

Aina yleensä itken ku joku kuolee tai joku sarja päättyy. 8D ei poikkeuksia :'D

[Juhkunautti]

Ei oo mitään tiettyä sarjaa missä itkis, vähän sama juttu kuin sugarilla, että sillon itkee,
jos joku kuolee tai jtn muuta traagista käy :--D

[capri]

Mä oon kans melkoinen itkupilli. Itken aina jos tapahtuu jotain koskettavaa, oli se iloista tai surullista. Tai no jos se on hyvin näytelty ja toteutettu kohtaus. Tuulen viemää on ainut elokuva, joka on saanut kyyneleet vierähtämään myös miespuoliselta katsojakumppanilta.

[Jolanne]

Ennen en IKINÄ itkeny millekkä leffalle tai sarjalle, mut viime vuosina oon kyl niin silmät päästäni rääkyny..

Sillon kun Frendit loppu ni paruin ku pikkulapsi... Se loppukohtaus oli niin koskettava.
Serranon perheessä kun Lucia kuoli. Se oli tosi TOSI hyvin tehty se tilanne. Tuntui tosi aidolta.

Sitten ihan aika tuore oli kun käytiin leffassa katsomassa Marley & Me. Se tarina on tehty loistavasti, kun ne ottaa sen koiran, kasvaa siihen perheeseen ja kun ne sitten joutuu luopumaan siitä kun se koira kuolee vanhuuteen. Mä en todellakaan ollut ainoa siellä teatterissa kuka itki, siis ihan oli sellanen yleinen nyyhkintä siellä.

Muistan kun joskus äitin kanssa katsottiin The World Trade Center niin silloinkin itkettiin molemmat. Jotenkin se tapahtumien todellisuus tais olla sellanen viimeinen niitti.

Mut harvoin mikään rakkaustarina saa mua itkemään, esimerkiks Titanic ei kosketa mua kyl yhtään, vaik oon kattonu sen vaikka missä mielentilassa..

[Negativ]

Mä itken tosi helposti oli sitten kyseessä lehtijuttu, biisi, dokkari, sarja tai leffa. Nyt ei tuu silleen nopeesti ajateltuna mitään yksittäistä kohtausta paitsi, tuo Frendien loppu niinku Jolanne jo mainitsikin. Itkin myös L-Koodin loppua koska rakastin oikeasti sitä sarjaa ja se siitä vaan tuli niin tärkee mulle. Myös Charmedin eli Siskoni on noidan päättyminen toi tipan linssiin koska fanitin ohjelmaa alasteikäisestä asti.

[kreacherr]

mä itken aika helposti kun yksin katon jotain leffaa, mutta aina jonku seurassa ilme ei värähdäkkää o__O

mistää sarjojen loppumisesta en ala itkemään, enkä yleensä sarjastakaan (ei siis siks että se olis huono vaan kohtauksesta >DDD), mutta leffoista ja biiseistä kyllä.

[sinisimpukka]

Mulla on sama kuin kreacherrilla, en itke jos joku on seurassa. Tykkäänkin katsoa leffat mielummin yksin, niin pystyy keskittymään ihan kunnolla!

Ennen en itkenyt oikeastaan melkeen koskaan. Titanicissa en ole ikinä itkenyt. Muistan kun ekan kerran näin sen. Kyttäsin leffan läpi silmätarkkana ja odottaen itkua, mut ei sitä tullut  En osaa itkeä siinä.

Leffa missä itken aina ja vuolaasti, HAIR :'''D Itken aina ihan hulluna. Sillai suuresti en oikeestaan muissa leffoissa itke. Tai no Äideistä parhain, jos joku on sen nähnyt niin ilmoittautukoon ja kertokoon itkikö ollenkaan? :--) Mua kiinnostaisi, koska mä itkin _KOKO_ELOKUVAN_AJAN_...  En tiedä oliko joku hämyisä mielentila päällä just silloin, mut itkin siis ihan koko leffan ajan. Nojoo meni siinä ehkä alussa muutamia minuutteja kun en itkenyt, mut sit se jatkuikin ja jatkui ja jatkui.. Siis kyyneleet..

Ja nykyään itken aina Greyn anatomiaa katsoessa. En mä ekoissa tuotantokausissa itkenyt.. 

[Negativ]

Mä oon kattonu Äideistä Parhain. Tai me oltiin koulun jokavuotisella retkellä ku yläasteel ne sai palkinnoksi leffareissun jos ei ollu jälkkärei ollenkaa tai vaan pari eikä esim. ollu jääny tupakoinnista kiinni ym. Niin mulla oli kyl haikee fiilis mut en kehdannu itkee siel. : D Mulla tulee kyllä kyyneleitä väkisinki vaik olisinki muiden seurassa mut yleensä yritän pidätellä koska häpeen sitä.

[Jolanne]

Moni on kertonut itkeneensä Slummien Miljonääriä katsoessa, mut me katottiin se eilen ja vaikka se olikin aika karu, niin ei mun mielestä sinänsä surullinen.

[Kaitsu]

Mä itken aika herkästi  .. Silloin kun Siskoni on noita loppu niin itku pääsi viimeisen jakson lopussa... Seurasin sitä alusta asti kaikki jaksot  ... Mun ehdoton lempisarja <3.. Joskus Kaunareissa muutama kohtaus on saanut itkun tulemaan  ...

[peikkis]

Mä itkuilen melkein kaikille leffoille, missä on jotain tunnelmallista.. herkistyn vain helpoisti niin kirjoille kuin elokuvillekin.

Yleensä vain leffan ensimmäinen katsantokerta herättää yhtä voimakkaan reaktion, mutta esim. Menolippu Mombasaan -elokuvassa en voi koskaan olla itkemättä. Se kohta kun Pete lavalta omistaa biisin Jusalle, joka eli elämän.

[vviima]

Ahhh, mää oon itkeny vaan yhdelle leffalle jonka oon nähny. :>
Eli siis Aavan meren tällä puolen (en ole nolo enhän? : D), se on varmaa suunnattu joillekki 11-12v tyypeille, mutta siinä kohdassa kun Kirsi hyppää veneestä ja nauhurista kuuluu sen puhetta en voi olla itkemättä, ne fiilikset tulee vaa suoraan mun omista ajatuksista sillon joskus kauan sitten. Herkistyn siinä ihan joka kerta ja pelkään aina että joku yllättää mut itkemästä sille. Se palauttaa mun mieleen mun omat ajatukset joskus nii ei voi olla itkemättä.

[ilppez]

Leijonakuninkaassa kun Mufasa kuoli. Se oli musta niin surullinen että piti kattoo monta kertaa ennen ku selvisin sen kohdan itkemättä.

[menni]

Mä lähesitken tosi helposti. Oikeesti itkeminen vaatii jo sitten vähän enemmän, mutta jos kohtauksessa on mulle jotenkin tärkeät näyttelijät/hahmot, itku voi tulla aika pienestä..

[sinisimpukka]

Mä itkuilen melkein kaikille leffoille, missä on jotain tunnelmallista.. herkistyn vain helpoisti niin kirjoille kuin elokuvillekin.

Yleensä vain leffan ensimmäinen katsantokerta herättää yhtä voimakkaan reaktion, mutta esim. Menolippu Mombasaan -elokuvassa en voi koskaan olla itkemättä. Se kohta kun Pete lavalta omistaa biisin Jusalle, joka eli elämän.

ÄÄÄÄ!! Toi kohta <33 Itken kanssa siinä! Oon nähny sen vaan kaks kertaa, molemmilla kerroilla itkin ihan hulluna. Itsasiassa itken jo siinä kohtaan kun Jusa ja se tyttö menee kahdestaan sinne latoon ja Pete jää sinne pihalle.. <3

[peikkis]

Itsasiassa itken jo siinä kohtaan kun Jusa ja se tyttö menee kahdestaan sinne latoon ja Pete jää sinne pihalle.. <3

Niin mäkin, ja kun siinä soi se ihana Leijat -biisi. Ja kun Pete vain istuu kädet kohti taivasta peukut pystyssä. ♥

[Jolanne]

Menolippu Mombasaan on kyllä koskettava leffa kokonaisuudessaan. Kun näin sen ekan kerran, en vielä oikein osannut nähdä vaan sitä syvällisempää puolta siitä.

[Fuga.]

Katoin tänään Schindlerin listan, ja itkin ku niagaran putous. Varsinki leffan loppu oli niin koskettava ja surullinen, itkin viel 10 minuuttii sen jälkeenki ku elokuva oli jo loppunu :'''<

[capri]

Katoin tänään Schindlerin listan, ja itkin ku niagaran putous. Varsinki leffan loppu oli niin koskettava ja surullinen, itkin viel 10 minuuttii sen jälkeenki ku elokuva oli jo loppunu :'''<

Jee. Hyvä Fuga! Oikein erinomainen leffavalinta! (toki itkeminen ei varmasti ollut NIIN kivaa, mutta...)

[Fuga.]

Se on kyl tosi hyvä elokuva!

[Negativ]

Itkin eilen puoli tuntia Marley & Me elokuvalle. Siinä loppuvaiheessa vaan kosketti niin syvästi.
Spoili pienellä.

Leffassa siis on koiran koko elämänkaari. Kun se vietiin viimeiselle matkalleen, niin ei meinannu tulla itkusta loppua. Tuli mieleen se kun oma kissa piti viedä lopetettavaksi. :'/

[Jolanne]

Itkin eilen puoli tuntia Marley & Me elokuvalle. Siinä loppuvaiheessa vaan kosketti niin syvästi.
Spoili pienellä.

Leffassa siis on koiran koko elämänkaari. Kun se vietiin viimeiselle matkalleen, niin ei meinannu tulla itkusta loppua. Tuli mieleen se kun oma kissa piti viedä lopetettavaksi. :'/

Joo sillon ku mä olin kattomassa sitä ihan teatterissa ni siellä melkein kaikki naispuoliset itki..

[Rico]

Vaikken ny ihan itkeny mutta Six Feet Under-sarjan päätös oli semmonen että iski todella kovan palan kurkkuun. Ei ollu itku kaukana, ja sen nähtyä sitä vaan makoili sängyllä tunnin ja mietti miten helkkarin hieno ja kaunis ja koskettava se olikaan.

Toinen mikä on meitsiä liikauttanut on Finding Neverland, jummi että osaakin olla kaunis elokuva.