No joo, katsoin tämän kyllä läpi, mutta ei tämä teema hirveästi innostanut ja varsinkin ohjelman alkupuolella olin pitkästynyt. Itse en ollut ihan vakuuttunut Erikan stailauksesta, olihan se ihan ok (eli ei nyt suinkaan ihan metsäänkään menty), mutta teki minusta hänet hieman tanttamaiseksi kun viime kerralla hän näytti minusta todella hyvältä. Ajattelin, että ehkä tarkoitus oli saada hänet erottumaan Elisestä paremmin näin erilaisella lookilla. Varsinainen kisaesitys meni häneltäkin minulla sarjaan boring, mutta siinä loppuvedossa oli kyllä hyvä meininki.
Osoitus epämusikaalisuudestani oli taas, että ensimmäisen kerran pidin jonkin verran Holliesta. Ehkä vaikutti sekin, että olin kuullut biisin aikaisemmin, joten siihen oli helpompi päästä sisään. Ja mikä siinä oli, etteivät Jessica ja Coltonkaan jaksaneet ihan hirveästi innostaa. Elise oli mielestäni kierroksen paras.
Yleensä näissä amerikkalaisissa formaateissa otetaan aika hyvin kritiikkiä ja ohjeistusta vastaan, mutta tässä oli paljon erilaisia mielenkiintoisia asenteita. Pilkkasiko Heejun omaa lauluaan? En käsittänyt niin, ja onhan sitä toisenlaista esitystä häneltä odotettukin, joten sellainen saatiin. Hän lauloi vauhdikasta kappaletta paremmin kuin osasin odottaa, vaikka ei nyt varsinaisesti hyvin.
Phillip ei nyt kovin hyvin noudattunut ohjeita, mutta sai sitten taas kehuja, eli pitääkö olla "uskollinen omalle itselleen" vai "uskoa parempiaan"? Ikuinen dilemma. Itse asiassa uskon, että Phillipille on pidemmän päälle haitallista, jos hän ei ollenkaan riko rajojaan, mutta ei se nyt vielä haittaa. Ja uskon kyllä hänenkin vähän vielä repäisevän, tai toivotaan niin. Eihän sitä tarvitse mihinkään äärimmäisyyksiin mennä.
Mutta jotenkin tämä Heejunin asenne tässä jäi mietityttämään, joidenkin AI:n henkilöiden mielestä hän ei ota kaikkea tarpeeksi vakavasti ja kärsii asenneongelmasta, ja voihan tuossa toki nähdä nuorekasta uhmaa ja kykyä olla ottamatta vastaan kritiikkiä. Amerikassa minusta usein näytetään ottavan tämä "kunnioittava asenne itseään menestyneemmille ja paremmilleen" kovin vakavasti. Näin suomalaisen näkökulmasta Heejunissä "asenneongelman" lisäksi voi nähdä myös rehellisyyttä, ja mahdollisesti jopa arvoja jotka pitävät esim. niitä vähäosaisia lapsia tärkeämpinä kuin poptähden glamourhömpsötystä eli varsin tervejärkistä. Niin tai näin, asioilla on monta puolta.
Minusta Heejun oli hauska eikä mennyt liian pitkälle. Ei hän missään nimessä ole AI:n parhaita laulajia, mutta yhä ihan potentiaalinen viihdyttäjä monella saralla kun vaan kehittyy lisää.