Tää oli jotenkin niin superherttainen kun tää esiteltiin luuserina suurinpiirtein, ja kun tätä hermostutti niin hirveästi, ja sit kun tää alkoi laulaa, niin se oli jotain aivan upeaa. Th-äänteen lausuminen hieman tökkäsi, mutta muuten lausuminenkin oli vallan mallikasta. Yleensä koko ajan neulon tai teen jotain muuta Idolsia katsoessani, mutta tätä pysähdyin lumoutuneena kuuntelemaan, ja sitä ei tapahtu kovin monien Idosl-artistien kohdalla. Edellinen taitaa olla eräs Koop Arponen.
Toivottavasti Lassi säilyttää oman tyylinsä jatkossakin, mutta saa lisää itsevarmuutta. Todellakin jatkossa vielä teatteriviikonlopun jälkeenkin.
